Miksi Kokoomus?

Olen lähtöisin tavallisesta pohjois-pohjalaisesta työläisperheestä, mistä olen kiitollinen ja ylpeä. Lapsuuteni oli hyvin turvallinen ja siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Kotona politiikka ei näytellyt minkäänlaista merkittävää roolia. Oma ”poliittinen heräämiseni” tapahtui jo 1980-luvun alussa. Kävin tuohon aikaan Vihannin yläastetta Pohjois-Pohjanmaalla. Sattumalta meitä kertyi neljä kokoomusmielistä nuorta miestä samalle luokalle. Poliittinen aktiivisuutemme oli kenties nuorten poikien tarkoituksellista provosointia lähes täysin keskustalaisessa kunnassa? Vuoden 1982 presidentinvaalien yhteydessä toimimme hyvin aktiivisesti Harri Holkerin mainospoikina. Koulukirjamme kannet oli vuorattu ”Harri Holkeri turvaa kansakunnan linjan”-tarroilla, mikä kyllä herätti huomiota. Presidenttiehdokkaamme tuskin sai yhtään lisä-ääntä ansiostamme, mutta aktiivisuutemme oli joka tapauksessa huippuluokkaa ja seutukunnan ilmoitustaulut oli toimestamme täytetty Harri Holkeri-julisteilla.

Siirryttyäni opiskelemaan Oulun yliopistoon 1985 liityin pian Kokoomuksen jäseneksi. Tämä oli selvä arvovalinta ja koin tärkeäksi sen, että Kokoomus korosti tuolloin – kuten vieläkin – jokaisen ihmisen arvoa ja vastuuta elämästä. Isänmaallisuus oli myös tärkeä kriteeri ja koin Kokoomuksen olevan vahvasti isänmaan asialla. 1980-1990-luvuilla sain olla mukana oppimassa vaalikampanjointia kansanedustaja Oiva Savelan tukiryhmässä. Politiikan saralla Oiva on hieno esikuva, jota arvostan ystävänäni tänäkin päivänä. Opiskeluaikana 1980-luvulla tulin valituksi Oulun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoon, jossa sain toimia yhtaikaa mm. Suvi Lindenin ja Jari Vilénin kanssa. Molemmat jatkoivat vahvasti politiikan uralle – itse suuntasin kohti käytännön lääkärin ja tutkijan uraa.

Lääkäriksi valmistumisen aikoihin vuonna 1991 avioiduin puolisoni kanssa ja muutimme Oulun eteläpuolelle Kempeleeseen. Siellä toimin Kempeleen Kokoomuksen hallituksessa monien vuosien ajan ja paikallisyhdistyksen ehdotuksesta tulin valituksi myös Pohjois-Pohjanmaan Kokoomuksen piirihallitukseen. 1990-luvun alku oli näin omalla kohdallani mieliinpainuvaa aikaa, jolloin sain olla läheltä seuraamassa mm. vaalikampanjointia sekä paikallisyhdistys- että piiritasolla. Samalla sain tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, jotka enemmän tai vähemmän taustalla tekivät arvokasta työtä politiikassa.

Vuonna 1996 muutimme perheemme kanssa Yhdysvaltoihin. Tämä muutto katkaisi aktiivisemman politiikanteon Suomessa moniksi vuosiksi. U.S.A:ssa sain nähdä mm. presidentinvaalien 1996 kampanjointia. Silloin vastakkain olivat republikaanien Bob Dole ja demokraattien Bill Clinton. Seurasimme Bob Dolen vaalitilaisuutta St. Louisissa. Siellä oli paljon väriä ja tunnelma korkealla, mutta Clintonista tuli kuitenkin presidentti. Saimme myös nähdä kuinka amerikkalainen kampanjointi piti sisällään paljon loanheittoa kilpahakijoista. Suomalainen maltillinen ja toisia arvostava kampanjointi on hieno asia ja sen puolesta kannattaa jatkossakin tehdä työtä.

Tässä olen lyhyesti kuvannut omaa taustaani politiikan näkökulmasta. Olen keskusta-oikeistolainen, maltillinen kokoomuslainen. Kuntapoliitikko en ole koskaan ollut ja pidän sitä itse asiassa positiivisena asiana nyt kun tavoittelen kansanedustajan paikkaa. Pystyn mielestäni hyvin objektiivisesti katsomaan kaikkea sitä mitä kunnissa ja valtion toimesta on tehty tai jätetty tekemättä viime vuosien ja vuosikymmenten aikana. Kuten kaikki tiedämme, olemme valtavan suurten haasteiden keskellä. On ikärakenteen tuomat ongelmat, korkea työttömyys – ja erityisesti nuorisotyöttömyys, sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneratkaisut ovat vielä täysin hiomatta. Lasten ja nuorten koulutuksessa tarvitaan maltillista kehittämistä – ei oppivelvollisuusiän nostamista. Kaikkien kansalaisten – ja aivan erityisesti heikoimmassa asemassa olevien – turvallisuudesta on pidettävä hyvää huolta. Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä haasteista, joihin maan hallituksen ja eduskunnan tulee aktiivisesti etsiä uusia ja kestäviä ratkaisuja seuraavalla eduskuntakaudella. Haluan olla mukana eduskunnassa esittämässä uudenlaisia ratkaisumahdollisuuksia isänmaamme parhaaksi!