top of page

Toteutetaan yliopistouudistus 2.0

Writer's picture: Seppo ParkkilaSeppo Parkkila

Osaamisen edistäminen on Kokoomuksen uuden strategisen vaaliohjelman keskeinen tavoite. Siinä on osuttu asian ytimeen. Kokoomus on puolue, jossa koulutusta, tutkimusta, tuotekehitystä ja niistä kumpuavaa yrittämistä arvostetaan. Yhtenä keinona tuon tavoitteen saavuttamiseksi mainitaan, että Kokoomus haluaa toteuttaa yliopistouudistuksen 2.0.

Olen itse ollut yliopistoyhteisön jäsen pian 30 vuotta. Tänä aikana olen nähnyt voimakkaasti muuttuneen yliopiston. Yksi suurimpia muutoksia on ollut siirtyminen yritysmäisempään toimintakulttuuriin. Yliopistojen tulokset mitataan ennen kaikkea tuotettujen tieteellisten julkaisujen määränä ja laatuna sekä suoritettujen tutkintojen määränä. Näiden lisäksi on muitakin kriteerejä kuten esimerkiksi myönnettyjen patenttien lukumäärä sekä hankitun ulkopuolisen rahoituksen määrä. Jos tutkimusryhmän vetäjä – usein professori – menestyy näiden kriteerien täyttämisessä, on tiedossa paremmat mahdollisuudet uuden ulkopuolisen rahoituksen saamisessa. Jos aikaisemmat meriitit ovat vähäiset – kuten usein nuorilla tutkimusryhmien johtajilla – ensimmäisen merkittävän tutkimusrahoituksen saaminen on erittäin vaikeaa. Uudessa yliopistossa tulee olla selkeät, ei ylimitoitetut määrälliset ja laadulliset tavoitteet opetukselle ja tutkimukselle. Tutkimusrahoituksen hakeminen tulisi tapahtua mahdollisimman pitkälle ns. yhden luukun periaatteella. Olisi hyvä, jos säätiöt merkittävinä tutkimuksen rahoittajina yhdenmukaistaisivat lisää hakuohjeitaan ja –aikojaan. Parhaimmassa tapauksessa tutkimusryhmän johtaja voisi hakea tutkimusrahoitusta yhdellä hakemuksella samanaikaisesti useasta lähteestä.

Kielentutkija Janne Saarikivi kirjoitti HS:n kolumnissaan syksyllä 2014: ”Yliopisto on älykkäiden ihmisten yhteisöksi typerä organisaatio. Jos it-yritys rekrytoi kovapalkkaisen koodaajan, he panevat hänet koodaamaan. Tutkijakoulutuksen saaneet kovapalkkaiset professorit tutkivat vain vähän. Tutkimisen asemasta he käyttävät aikaansa siitä raportoimiseen, mitä ovat tehneet, ja sen kertomiseen, mitä he tutkisivat, jos voisivat.” Tämä ongelma on todellisuutta tämän päivän yliopistossa. Suuri osa tutkimusryhmien johtajien ajasta kuluu erilaiseen raportointiin ja aina yhtä yllättävien tietojärjestelmien kanssa puuhasteluun. Uudessa yliopistossa on panostettava siihen, että professorit voivat keskittyä opettamiseen ja tutkimiseen. Lisäksi heillä tulisi olla apuna tohtorikoulutettuja nuorempia tutkijoita, jotka samalla meritoituvat omien tutkimusryhmien perustamiseen.

Viime aikoina on keskusteltu yliopistojen määrän vähentämisestä. Lukumäärän vähentäminen ei saa olla itsetarkoitus yliopistouudistuksessa 2.0. Se on perusteltua, jos tuloksena syntyy tehokkuutta eli parempia tuloksia samalla kustannuksissa säästäen sekä parempaa kilpailukykyä kansallisesti ja kansainvälisesti. Suomessa on 14 yliopistoa. Uskon vahvasti, että tätä lukumäärää on mahdollista vähentää. Yliopistojen yhdistäminen on kuitenkin tehtävä maltilla, koska yliopistoilla on myös merkittävä alueellinen rooli. Kaikkein parasta olisi, että yhdistäminen lähtisi yliopistojen omasta aloitteesta – ei pakottamalla.

Millainen olisi ihanneyliopisto, johon yliopistouudistus 2.0:n tulisi tähdätä? Uusi yliopisto olisi kansainvälisesti merkittävä tiedeyliopisto, jossa annetaan tutkimukseen perustuvaa korkeatasoista opetusta. Ihanneyliopiston tutkinto-ohjelmiin olisi runsaasti hakijoita ja sinne valittaisiin hakijoiden joukosta parhaimmat ja motivoituneimmat opiskelijat. Se toteuttaisi runsaasti koulutusvientiä ulkomaille. Rekrytointi olisi aktiivista ja avoinna oleviin toimiin olisi runsaasti korkeatasoisia hakijoita sekä Suomesta että ulkomailta. Uudelle tutkimusryhmän johtajalle tarjottaisiin aloituspaketti kolmeksi vuodeksi, johon kuuluisi riittävä perusrahoitus ja tutkijan toimet työn käynnistämiseksi. Työntekijöiden urakehitystä edistettäisiin aktiivisella jatko- ja täydennyskoulutuksella. Työntekijöiden ja opiskelijoiden työhyvinvoinnista huolehdittaisiin esimerkillisesti. Yliopiston hallinto olisi selkeä ja samalla joustava. Hallintoon liittyvät tietojärjestelmät olisivat toimivia ja niitä käyttäisivät pääasiassa muut kuin tutkijat ja opettajat. Tuollaisella yliopistolla olisi edellytyksiä kansainväliselle huipulle laatuvertailuissa. Pääsemmekö sinne? Se riippuu meistä suomalaisista, valtion taloudesta ja oikeista päätöksistä.

1 view

Recent Posts

See All

Mikä OMIKRON?

Uusi koronavirusvariantti Omikron on aiheuttanut valtavan uutismyrskyn kaikkialla maailmassa. On sanottu, että se on kenties helpommin...

Comments


WP_20190727_12_02_33_Pro.jpg
bottom of page