Pian on jälleen seurakuntavaalien aika. Ennakkoäänestys alkaa 27.10. ja varsinainen vaalipäivä on 9.11. Itse olen kolmatta kertaa mukana seurakuntavaaleissa omassa kotiseurakunnassani, Vesilahdessa. Tänään näin paikallislehdessä jo useita vaalimainoksiakin. On hienoa, että suuri joukko ihmisiä on jälleen asettunut ehdokkaiksi eri puolilla maatamme.
Luterilaisella kirkolla on Suomessa erityinen asema, vaikka meillä Suomessa ei ole valtionkirkkoa. Tällainen merkitys evankelis-luterilaisella kirkolla oli Suomessa vuoteen 1870 saakka. Vielä tänäänkin kirkkoamme voi kuitenkin kutsua kansankirkoksi. Se on kiinteä osa kansamme historiaa ja valtaosa suomalaisista on evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä. Seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joilla on mm. veronkanto-oikeus ja joitakin viranomaistehtäviä. Demokratian sääntöjen mukaisesti seurakuntien päätöksenteosta vastaavat valitut luottamushenkilöt.
Politiikassa itselleni ovat aina olleet tärkeitä konservatiiviset arvot: koti, uskonto ja isänmaa. Varmaan useimmat suomalaiset ajattelevat, että kotiin ja isänmaahan liittyvät kysymykset ovat itsestään selvästi tärkeitä poliittisessa päätöksenteossa. Jotkut saattavat sitä vastoin ihmetellä, että miksi uskonto on mukana tällä listalla. Itse ajattelen, että uskonnon kuuluu olla mukana tuossa arvoluettelossa. Uskonto ja kristinusko vaikuttavat moniin tärkeisiin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin lainsäädännöstä alkaen. Monien Suomessa voimassaolevien lakien ja asetusten perustana ovat kristillisen etiikan mukaiset käsitykset oikeasta ja väärästä. Toiseksi, Suomessa on uskonnonvapaus, joka on lailla säädetty. Jokaisella on oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan ja ihmisillä on myös vapaus kokoontua uskonnollisiin tilaisuuksiin. Kolmanneksi, yksi kristinuskon peruskäsite on ihmisten yhtäläinen arvo ja elämän kunnioittaminen. Jumalan rakkaus jokaista luomaansa ihmistä kohtaan on ihmisyksilön ehdottoman arvon syvin peruste. Neljänneksi, ihmisellä on luomakunnassa erityisasema. Siihen liittyy tiettyjen oikeuksien ohella myös vastuu luomakunnan hyvinvoinnista. Viidenneksi, Suomen kouluissa on yhtenä oppiaineena uskonto. Toivon sen pysyvän oppiaineiden joukossa jatkossakin ja itselleni lukemattomien suomalaisten tavoin on täysin selvää, että koulujen juhliin kuuluvat tutut joulu- ja kevätvirret sekä jouluevankeliumi. Kuudenneksi, kristinusko ja uskonto merkitsevät vastuullisuutta yhteisten asioiden hoitamisessa. Tämä on ehkä parhaiten ilmaistu kultaisen säännön sanoissa: ” Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Kristinusko ja kirkko ovat tärkeä osa sekä menneisyyttämme että nykyisyyttämme. Itse haluan tehdä työtä sen puolesta, että ne kuuluvat myös suomalaisten tulevaisuuteen.